Portfolion päivitystä...

Saatiin vihdoinkin kuvattua edes joitain vanhoja töitäni. Tässä siskolleni vanhojen tansseihin ompelemani puku. Suunnittelu ei tosin ole omaa kädenjälkeäni, vaan Isis Mussendenin. Jotkut ehkä tunnistavatkin sen Susanin puvuksi Narniasta. Puku on ommeltu itsevärjätystä bourette-silkistä ja edustaa tässä kuvasarjassa kevättalvea. 

 

Toinen puku on kaverilleni itse suunnittelemani ja ompelemani "haltiamekko", jonka tein aikanaan myös hänelle vanhojentanssipuvuksi. Tässä kuvasarjassa se edustaa (niinkuin lehdistäkin näkyy) syksyä. Kangasta oli todella vaikea löytää, ja lopulta päädyimme raskaaseen sisustussamettiin, joka kyllä oli aika painava päällä, mutta pyöri tanssilattialla ihanasti. ("ei sisustuskankaasta voi mitään vaatteita tehdä", jäkättivät aina niin ihanat Eurokankaan tädit, mutta niin vaan tehtiin!). Kangas oli myös ainoa, joka sopi kaverini toiveisiin. Kultapitsit ostin Pariisin kirpputorilta tuliaiseksi:)

Kuvausrekvisiitaksi käytiin poimimassa luonnon omia koristeita, siskoni pitelemät kuihtuneet horsmat (?) olivat todellinen löytö ja ihan huipun näköiset! Hirveä innostus studiossa häärimistä kohtaan sikisi tästä projektista, pakko päästä uudestaan!

Kuvat Pauli Boström 

Viljonkka sipsuttaa

Mökkeily on aina kivaa, yleensä kaverien kanssa, mutta nyt se toimi myös vanhempien kanssa kokonaisen viikonlopun. Vietimme ihanat pari päivää grillaillen ja puuhastellen, ja tietty kirjojakin oli pakko lukea. Mökkikirjasto on siitä ihana, että siellä kaikki uudet kirjat eivät ole varauksessa, vaan kaikkea ihanaa saa lukea heti. Tällä kertaa tyydyin kuitenkin - yllätys, yllätys - takuuvarmaan klassikkokamaan ja vietin aikaa taas vaihteeksi Dame Agathan kanssa. Miten yhdeltä kirjailijalta voikin aina vaan löytyä uusi hyviä salapoliisiromaaneja, joita en ole vielä ehtinyt lukea? Ihan kuin lapsuuden unelma ehtymättömästä kirjahyllystä, josta kerta toisensa jälkeen voi nyhtää hyviä opuksia.

Matkalla mökille olemme aina aina aina pysähtyneet Humppilan Lasikelloon tai Kenkämaailmaan vähän jaloittelemaan ja shoppailemaan - joskus yli tunniksikin. Kumma miten parin tunnin autossa istumisen jälkeen kaikki näyttää niin paljon houkuttelevammalta vaikka samoja tuotteita on täällä Helsingissäkin. Tällä kertaa mukaan tarttuivat Marimekon tehtaanmyymälän alesta ihan uskomattoman söpöt korkkarikumpparit, joista tulee lähinnä mieleen Viljonkka tai vähintäänkin Primadonnan hevonen. Kyllä niillä kelpaa sitten sipsutella taas takaisin yliopistolle kun syksyn sateet alkavat, taitavat muut kässäläiset tykätä, veikkaan...

Nemo

Ah, onko mitään suloisempaa, kuin oma rämäpääkilpikonna, joka juoksee (kyllä, juoksee) innoissaan vastaan, kun terraariota lähestyy ja joka kiipeilee luolansa katolla ja hyppää sieltä koomisesti alas tajuamatta omaa kömpelyyttään.

Toukokuussa tämä meidän vauva täytti jo kaksi vuotta, ja nyt se syö tuossa vieressä aamupalaa kun äiti bloggaa.

No nyt se pissasi pöydälle. Kiitos tästä.

(ps. Kuvan loru on Roald Dahlin hurmaavasta lastenkirjasta Annok iplik...)

Työnnäpä sukkaa äänitorveen

Kesä on alkanut, ja vaikka kiire ei hellitäkään, niin kirjojen lukeminen alkoi nyt! Kaksi viimeistä kesää ovat olleet todellisia Agatha Christie -kesiä, enkä usko että tämäkään niistä kauheasti poikkeaa. Äsken sain luettua Christien Väärän vänkyrän talon (josta otsikko, lause oli vaan niin mainio etten voinut olla käyttämättä!), joka oli kyllä yksi parhaista. Är-syt-tää että menin sen lukemaan loppuratkaisun viime kesänä Agatha Christien salaisista musitiinpanoista (tosi hyvä kirja tämäkin, kirj. John Curran), enkä tietenkään pystynyt unohtamaan sitä vaikka kuinka yritin. Varmaan olisi ollut ihan erilainen lukukokemus, jos en olisi koko ajan tiennyt, kuka murhaaja oli. No, tyhmyydestä tunnetusti sakotetaan...

Tästä huolimatta hyvää alkanutta kesää lomallisille ja lomattomille!

Solmussa

Game of Thrones on ensimmäinen sarja pitkään aikaan, jota olen jaksanut seurata televisiosta ja vielä ihan oikeaan lähetysaikaan. Ei niin, että pitäisin sitä jotenkin muita parempana, mutta kun se alkaa kätevästi heti saunan jälkeen. Mikäs sen mukavampaa, kuin istahtaa sohvalle väsyneenä ja puhtaana seuraamaan fantasiaheppuleiden valtataistelua.

En kuitenkaan nyt avannut sanaista arkkuani suoranaisesti ohjelman takia, vaan (kuten yleensä) liittyen vaatteisiin. Pari viikkoa sitten bongasin nuorella Sansa Starkilla tutun näköisen solmumekon. Juurihan blogasin Tomoko Nakamichin Pattern Magic -kirjoista (joista se ykkösosa olikin kätevästi jo hävinnyt Stockmannilta, eipähän mennyt nyt siihenkään rahaa, kun en jaksanut sitä erikseen tilata), joista laitoin kuvaksi ihanan mekon, joka muodostuu pitkistä kaitaleista, jotka solmitaan pääntielle. Tein vähän googletuksia, ja löysin toisenkin Sansan käyttämän mekon, jossa solmut esiintyvät. Taitaa olla kovasti muotia Kuninkaansatamassa.

Pattern Magic

Eilen pyörähti taas opiskelu käyntiin oikein vauhdilla. Tässä periodissa alkavat mm. tuotesuunnittelu , materiaalin ja pinnan suunnittelu, sekä kaavoitus, jota olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Tehtävänä on tuotesuunnittelun innoittamana raapustella itsellensä yhteensopivat hame ja pusero, jotka sitten kaavoituksessa opetellaan mitoittamaan omien mittojen mukaisiksi. Tästä kaikesta innostuneena ostin tänään Tomoko Nakamichin kirjan Pattern Magic, johon rakastuin ensi silmäuksellä. Harkitsin ainakin varrtitunnin kirjan ykkös- ja kakkososan välillä ja päädyin lopulta jälkimmäiseen. Molemmissa on kyllä älyttömän hienoja kuositteluja. Ykkösosankin käyn varmaan hakemassa joskus myöhemmin, kun rahatilanne on parempi, osat kun maksavat kuitenkin vain 25e kappale...

Eniten ihastuin ykköskirjan kuutiomekkoon ja kakkosen huikeaan hihaan, jotka näkyvät kirjojen kansissa. (Kakkosessa on myös ihana haitarihiha, mutta en löytänyt siitä kuvaa.) Näistä vähän haastetta kaavakurssille!
Kirjasta on julkaistu jo myös kolmas osa englanniksi, mutta ainakaan Akateemisessa sitä ei näkynyt.